Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Nykyisellä hallituskaudella järjestöjä tarvitaan pitämään esillä perusoikeuksia, nostamaan esiin eri ihmisryhmien tarpeita ja tavoittamaan kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevia ihmisiä. Järjestöt tuottavat ja kehittävät monia palveluita. Ne edistävät hyvinvointiin tehtäviä panostuksia ja kanavoivat kriittisiäkin ääniä lainsäädäntötyöhön. Järjestöt ovat tunnettuja siitä, että niissä on halukkuutta muutostyöhön ja yhteiskunnallisten epäkohtien tarkasteluun sekä oman toiminnan kehittämiseen.
Sosiaalialan järjestöt ovat olleet suunnannäyttäjinä edistämässä sateenkaari-ihmisten oikeuksia, mutta kentälle on Suomessakin ilmestynyt transihmisten oikeuksia vastustavia järjestöjä. Näitä toimijoita kuulee kutsuttavan nimellä “antigender” tai “terfit”.
Jos antigender ei ole aiheena tuttu, siihen voi perehtyä esimerkiksi täällä. Naisjärjestöjen keskusliitto on julkaissut kattavasti tietoa anti genderistä ja Suomessa aihetta on tutkinut mm. Julian Honkasalo. Neliosaisessa Politiikasta-verkkojulkaisun artikkelisarjassa kuvataan konservatiivisen ja hyvin verkostoituneen anti gender -liikkeen vaikuttamisstrategioita. Artikkelit ovat luettavissa ja kuunneltavissa täältä. Anti gender -järjestöt ovat maailmalla tunnettuja siitä, että ne kannattavat perinteisiä perhearvoja, vastustavat aborttia, sateenkaari-ihmisten ja naisten oikeuksia. Esimerkki Suomessa toimivasta antigender-henkisestä järjestöstä on esimerkiksi Aito avioliitto -liike. Anti gender -järjestöjen tuottama materiaali voi muun disinformaation tapaan olla hyvinkin vakuuttavaa ja uskottavaan muotoon puettua.
Koska anti gender -liikkeestä on Suomeksi olemassa jo jonkin verran tietoa, käsittelen tässä blogipostauksessa toista “genderkriittiseksi” itseään määrittelevää tahoa, eli terfejä. Tähän blogipostaukseen on koottu hieman tietoa siitä, mitä sosiaalialan järjestöissä olisi hyvä tietää terfeistä.
Mikä TERF?
TERF on lyhenne sanoista trans exclusive radical feminist, eli transihmiset ulos sulkeva radikaali feministi. Tosin feministi-termin käytöstä kiistellään, sillä transihmisten oikeuksia vastustava henkilö ei voi olla feministi. TERF ei siis ole oikeasti feministi, vaan henkilö, joka sanoo esimerkiksi ajavansa tasa-arvoa, mutta levittää samalla transfobiaa (lainaus: Mona Bling s. 37)
“Genderkriittinen” on sana, jota sekä antigenderistit että terfit käyttävät. Sillä tarkoitetaan sosiaalisen sukupuolen kategorian kyseenalaistavaa ajattelua.
Mitä terfit tavoittelevat?
Terf-toimijoiden agendalla ovat cis-naisten oikeudet, siis syntymässä naiseksi määritellyt ihmiset, joiden sukupuoli-identiteetti on nainen. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta terf-ajattelussa jätetään transnaiset kokonaan ulkopuolelle. Terfeille ominaista on tiukka kaksinapainen sukupuoliajattelu, jossa on olemassa vain biologisia miehiä ja naisia ja usein transihmisten olemassaolo suoranaisesti kielletään. Tämä maailmankuva ei ole pelkästään vanhentunut ja tiedevastainen, vaan myös äärettömän loukkaava. Naisten oikeuksien puolustamisessa ei ole siis mitään pahaa, mutta se ei saa tapahtua muiden ihmisryhmien oikeuksia polkemalla.
Terfien mukaan transnaiset eivät ole oikeita naisia. Terfit saattavat vastustaa äänekkäästi esimerkiksi sukupuolineutraaleja vessoja ja jopa vaatia, että transihmiset eläisivät syntymässä määritellyssä sukupuolessaan. Vaikka sukupuolen moninaisuudesta on olemassa valtavasti tietoa, terfit kieltäytyvät omaksumasta tätä informaatiota. Transihmisistä myös merkittävä osa on kokenut syrjintää, ahdistelua ja väkivaltaa ja tästä on runsaasti tilastoja, selvityksiä ja tutkimuksia. Sen sijaan tilastoja siitä, että transihmiset olisivat häirinnän tekijöitä, ei ole olemassa. Oikeastaan päinvastoin – transihmiset ympäri maailmaa käyttävät tälläkin hetkellä pukuhuoneita ja vessoja ympäri maailmaa ja he todennäköisimmin joutuvat itse häirinnän kohteeksi. Muistutettakoon tämänkin blogitekstin puitteissa, että ulkoapäin ei voi päätellä, kuka on trans ja kuka ei – tästä aiheesta loistavana lähteenä vinkattakoon Mona Blingin 23 transmyyttiä – totta ja tarua transihmisistä -tietokirja.
Terfit eivät toki ole feminismin kentällä ainoita laatuaan. Samanlaisia esimerkkejä ovat liikkeet, jotka edistävät vain valkoisten naisten oikeuksia tai vain vammattomien naisten asemaa. Termin juuret ovat 1970-luvun feministiliikkeessä, mutta kuten todettu, terffeily ei ole tosiasiassa feminismiä. Voi todeta, että terfit eivät ole naisten tai yhdenvertaisuuden puolella ollenkaan. Terf voi siis olla esimerkiksi huolissaan cis-naisten turvallisuudesta urheilussa, mutta tosiasiassa hänen motiiveinaan on transvihamielisyys, eikä häntä esimerkiksi kiinnosta puolustaa yhdenvertaisuutta muilla tavoin. Terfejä harvoin näkyy puolustamassa esimerkiksi naisurheilun asemaa suhteessa miehiin, vammaisurheilua tai ajamassa antirasismia urheilussa.
Miksi terfit ovat saaneet jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka ajattelisi olevan maailman parhaiten koulutettuja maita? Yksi syy lienee menneiden vuosikymmenten käsityksessä ihmisen biologiasta – koulukirjojen oppi ei ole yksinkertaisesti ollut riittävää ja sukupuolen moninaisuudesta ei ole opetettu lainkaan. Nykyään opetussuunnitelmassa todetaan yksikantaan, että oppilaalla tai opiskelijalla on oikeus saada riittävää ja ajankohtaista tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.
Toinen syy liittyy varmasti siihen, että transoikeudet ovat olleet Suomessa ja maailmalla enemmän esillä kuin ehkä koskaan aiemmin, ja tämä on herättänyt myös vastarintaa. Translain uudistuksen myötä Suomessa keskusteltiin transoikeuksista ennennäkemättömän laajasti. Tämä paljasti myös sen, että ennakkoluulot, vanhentuneet käsitykset ja tietämättömyys ovat parasta kasvualustaa valeinformaatiolle.
Tutkija Sone Erikainen arvelee, että siinä missä maissa, joissa uskonto ja yhteiskunta ovat sidottu tiukasti toisiinsa, anti gender -liike saa enemmän jalansijaa, kun taas sekularisoituneissa yhteiskunnissa kuten Iso-Britannia (oma lisäykseni: tai Suomi), terf-henkiset mielipiteet puhuttelevat enemmän. Kenties kuuluisin terf, Harry Potter -maailman luonut J.K. Rowling on kotoisin Iso-Britanniasta.
Miksi meidän tulisi juuri järjestökentällä olla valppaina?
Antigenderistit ja terfit perustavat järjestöjä, jotka näennäisesti ajavat naisten, perheiden ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia ja kuuluvat näin tavallaan sosiaalialan järjestöihin. Transvihamieliset toimijat pyrkivät soluttautumaan sosiaalialaa koskeviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja helposti onnistuvat siinä, kuten translain kuulemisessa todistettiin. Pahimmillaan nämä järjestöt pyrkivät ja pääsevät siis vaikuttamaan esimerkiksi lainsäädäntöön siinä missä oikeatkin sosiaalialan järjestöt. Esimerkiksi translain kuulemiseen oli kutsuttu antigender- ja terf-henkisiä tahoja.
Järjestöt ovat mukana yhteiskunnallisissa muutoksissa ja sen vuoksi kohtaavat myös erilaisia vaikuttamispyrkimyksiä. Jos yhdistys on esimerkiksi osallistumassa Pride-viikkoon, se saattaa kohdata erilaista häirintää ja vaientamisyrityksiä yksittäisten vaikuttajien ja vihajärjestöjen suunnalta. Sosiaalialan järjestöt toimivat usein vain vapaaehtoisvoimin ja resurssit selvittää eri toimijoiden motiiveja tai vastata vihapuheeseen saattavat olla pienet, joten tukea tunnistaa valeinformaatio järjestöissä tulisi olla riittävästi.
Järjestöt teettävät tutkimuksia, kouluttavat ja antavat tiedoksiantoja kunnille. Kun päätetään transihmisiä koskevista asioista, keskustellaan ja koulutetaan niin kansalais- kuin viranhaltijatasolla, tiedossamme tulisi olla myös ne tahot ja toimijat, joiden intressin mukaista on vastustaa transoikeuksia ja levittää valeinformaatiota.
Miten tunnistaa terf?
ärjestö, aktivisti tai muu toimija voi esimerkiksi somessaan identifioitua genderkriittiseksi samaan tapaan kuin konservatiiviset antigenderistit. Yhdistyksen nettisivuilla tai säännöissä voidaan todeta faktana, että “biologisia sukupuolia on kaksi” tai “sukupuoli on muuttumaton”. Tällainen disinformaatio on erittäin haitallista transihmisille ja sukupuoli-identiteettiään pohtiville, ja saattaa vaikuttaa pahimmillaan syvästi ja laajasti.
Järjestön säännöissä voidaan suoranaisesti kieltää transihmisten olemassaolo. Tällaisen toimijan voi tunnistaa esimerkiksi “biologisen sukupuolen” korostamisesta. Heiltä “unohtuu” usein tosin mainita, että sosiaalinen sukupuoli on myös biologiaa, mutta rinnalla mainitaan kätevästi usein termi “lisääntymisbiologia”. Puhtaasti biologiseen sukupuoleen vetoaminen on näin ollen haitallista ja voi pelata pahimmillaan valetietoa levittävien toimijoiden laariin.
Ilmiö ei ole mitenkään yksinkertainen, sillä niin sanottu genderkriittisyys ei ole myöskään poliittiseen ajatteluun sidottua. Sen kannattajia löytyy niin liberaaleista kuin konservatiiveista ja myös toimijoista, jotka eivät koe kannattavansa mitään yksittäistä puoluetta. Alison Phipps luonnehtii terf-ajattelua taantumukselliseksi feminismiksi. Sitä ja anti gender -toimijoita yhdistää pyrkimys valvoa “soveliasta sukupuolta”, millainen on oikeanlainen nainen. Terf-ajattelu loukkaa jyrkästi ihmisen itsemäärittelyoikeutta.
Terf-ajatteluun voi siis törmätä liberaalimmissakin piireissä. Kuten Julian Honkasalo toteaa artikkelissaan, “gender-ideologiaa vastustavien tahojen aatteet ja tavoitteet ovat usein keskenään ristiriitaisia”. Terfit esiintyvät edistyksellistä ajattelua kannattavina, mutta heidän tavoitteensa transihmisten oikeuksien vastustamisessa ovat usein linjassa esimerkiksi uskonnollisten konservatiivien kanssa. Sateenkaaritoimijana esiintyvä henkilö, yhdistys tai vaikkapa sometili voi todellisuudessa ajaa transihmisten oikeuksia vastustavaa sanomaa. Terfit ajavat seksuaalivähemmistöjen ja cis-naisten oikeuksia, mutta vastustavat jyrkästi transfeminiinien ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lesbojen, homojen ja biseksuaalien oikeuksia. Samaan aikaaan libertaarina ja feministinä esiintyvä henkilö voi siis todellisuudessa levittää hyvinkin tiedevastaista ja konservatiivista propagandaa.
Näennäisesti terfien ajatuksiet saattavat kuulostaa radikaalifeministisiltä ja liberaaleilta, kun taas antigenderistit esittävät konservatiivisempia näkemyksiä. Yhteistä näille on kuitenkin jyrkkä transfobia. Terf-henkisiä ajatuksia levittävät pelaavat antigenderistien ja konservatiivien pussiin. Yhteistä näille on myös uhkakuvien maalailu sekä erilaiset provosointi- ja pelottelutaktiikat.
Terfit saattavat esittää huolena sen, viekö sukupuolivähemmistökeskustelu tilaa seksuaalivähemmistökeskustelusta. Jotakuta saattaa esimerkiksi huolettaa, jääkö keskustelu syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen perusteella jalkoihin, jos transaiheet vievät paljon palstatilaa. Tähän argumenttiin voi olla helppo tarttua, mutta tosiasiassa tässä aiheessa ei ole kyse homoista, vaan transihmisten vastustamisesta. Sateenkaarijärjestöksi tai naisasiajärjestöksi naamioituvan terf-toimijan ajattelussa näkyy voimakas transvihamielisyys. Esimerkiksi järjestö voi kertoa “puolustavansa lesbojen, homojen ja biseksuaalien oikeuksia Suomessa”, mutta ei huomioi sitä, että myös transihmiset voivat kuulua seksuaalivähemmistöön.
Mitä me voimme järjestöissä tehdä?
Terf-ideologian hahmottaminen voi tuntua hähmäiseltä ja haastavalta, kuten muunkin netissä ja suusta suuhun leviävän valeinformaation tarkoitus onkin. Palveluiden inklusiivisuus ja asiantuntijatieto on kuitenkin hyvä rokote antigender- ja terf-ajattelulle. Naiserityisissä tiloissa tai palveluissa on huomioitava niin trans- kuin cis-naisetkin ja palvelun laatua mittaa se, kuinka inklusiiviseksi ja turvalliseksi sukupuolivähemmistöt sen kokevat. Sama koskee niin julkisen kuin kolmannen sektorin järjestämiä palveluita. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysjärjestöissä on ensiarvoisen tärkeää, että yhteyttä ottaessaan henkilö voi luottaa siihen, että asiantuntijalla on riittävät tiedot sukupuolen moninaisuudesta, ja että hänet kohdataan kunnioittavasti ja ammattimaisesti.
Sosiaalialan järjestöissä toimitaan monilla tavoilla yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Näihin kuuluu myös transihmisten oikeuksien tukeminen. Sukupuolen moninaisuuden ymmärtäminen ja sen huomioiminen toiminnassa on parasta lääkettä valeinformaatiota vastaan. Tämä on erittäin tärkeää myös pidemmällä tähtäimellä. Jotta Suomeen voidaan saada parempi translaki, joka huomioi myös alaikäiset ja muunsukupuoliset, täytyy keskustelun jatkua ja sen tulee olla transihmisiä kunnioittavaa.
Yhdenvertaisuutta edistävillä sosiaalialan järjestöillä on kaikkialla Suomessa, myös meillä Pohjois-Karjalassa tulee olla asianmukaista tietoa sateenkaari-ihmisten oikeuksista ja myös tietoa niistä tahoista, joiden etujen mukaista on näitä oikeuksia vastustaa.
Miten toimia sosiaalialan järjestön työntekijänä:
- Hanki tietoa luotettavasta lähteestä. Asianmukaista tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta saa mm. Seta ry:ltä ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta.
- Tunnista toistuvat valheelliset väitteet.
- Tunnista asiakaskuntasi moninaisuus ja huomioi se työssäsi.
- Tue transihmisiä.
- Hakeudu kulutuksiin! Yhdistyksille esimerkiksi koulutukset ovat usein maksuttomia. Esimerkiksi me Pohjois-Karjalan Setalla koulutamme sosiaalialan yhdistyksiä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamisesta asiakastyössä. Maksuttoman koulutuksen voit tilata täältä.
Anna Estola
Pohjois-Karjalan Setan koordinaattori
Lähteet ja lisälukemista
Mitä sosiaalialan järjestöt tekevät
Sirpa Pietikäisen blogipostaus anti genderistä Naisjärjestöjen keskusliiton sivuilla
Transvastaisesta feminismistä Iso-Britanniassa (englanniksi)
Näin tunnistat terf-ideologian (englanniksi)
Mona Bling: 23 transmyyttiä – totta ja tarua transihmisistä (Into Kustannus, 2022)